Mr Murphy, Pispalan portaat & näkötornin munkki, Taivalpirtin lenkki.
Arkipäivisin lapset herätetään klo 6.45 (isompi) ja klo 7 (pienempi), molemmat täydestä unesta. Isompi kannetaan lähes tiedottomana alakertaan, vahditaan aamupisun osumatarkkuus pönttöön, pyyhitään silmät varovaisesti kostealla pyyhkeellä ja puetaan. Pienempi on nimensä mukaan aamuaurinko, mutta jokatapauksessa herätettävää sorttia tuohon kellonaikaan. Mr Murphy kunnostautuu viikonloppuisin ja herättää pienemmän klo 6.20. Isompikin alkaa äännellä hyvissä ajoin ennen seitsemää. No, ehtiihän sitä sitten pyörittää koneellisen pyykkiä, viikata edelliset narulta, imuroida alakerran ja siivota keittiön aamupuurojen jälkeen ennen Tampereelle lähtöä, ja silti kello on vielä aika vähän.
Pispalan portaat kutsuvatkin jo heti puolen päivän jälkeen. Portaat on suolattu suliksi, mutta alun "polkuvälit" ovat hirveää sohjoa. Fiilis on hyvä ja muutenkin kulkee. Kuudennella nousulla tulee paras aika, koska valmennuspäällikkö Kähärin teini-iän oppien mukaan on pakko vetää "kylän kohralla kovaa": portaisiin siis jää muutaman ihmisen lauma katsomaan kipitystäni, joten on vaan pakko yrittää...
Auto parkkeerataan taktisesti Pyynikin näkötornille, jotta munkinosto olisi lenkin lopuksi mahdollisimman vaivatonta. No onhan se. Syönnistä puhumattakaan.
Sunnuntaina leuankannattimia verrytellään Taivalpirtin hiihtolenkillä Helin kanssa. Vaikka latu ei entistä reittiä aivan noudatakaan, on masemanvaihdos kuitenkin tervetullutta ainaisen Nuuksion höyläämisen sijaan.
Ja johan se onkin sitten sunnuntai-ilta. Lapset laitetaan nukkumaan ja mr Murphy hyvästelee Karhusolan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti