sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyytävää hymyä


Lunta sitä piisaa, eikä tule heti kauhea hikikään, joten mikäpä on hiihdellessä. Ladulla pyörii koko PePo:n Karhusuon klaani Teppo Tulppua myöten, jota on siis kiittäminen tästäkin yläkuvan ohella:


Sunnuntain laskeutumisreissu toteutui, mutta kovin eri tyylisenä kuin mitä oli ennakkoon suunniteltu. Romvuorella oli muutaman jääkiipeilijän ohella myös silinterihattuisia pvc-pöksyjä. Niinpä. Tunsin itseni Tiu'uksi ihmemaassa, kun pongasin jälkimmäisen porukan jyrkänteen alta, näky oli sen verran absurdi. Olivat kuulemma tekemässä jotain musiikkivideota.

Jatkoin ihmispaljouden vuoksi matkaa eteenpäin ja valitsin Romvuoren toiselta laidalta mielestäni hyvän kohteen. Puskin ja konttasin suht jyrkkää rinnettä ylös ja viritin ankkurit. Juuri kun oli ruuvaamassa viimeistä sulkkaria kiinni, kuulin Kulkusen puhetta alapuolelta. Kyseistä keskustelua käytiin erään sedän ja Kulkusen kesken, jota hetken kuunneltuani kokosin viritelmät takaisin reppuuni ja luistelin lumikengillä omia jälkiäni alas. Kulkunen oli tällä välin suihkinut näkymättömiin huutoetäisyyden ulkopuolelle.

Hetken pyörittyäni löysin kuitenkin Kulkusen käpälänjäljet ja seurasin niitä etelään päin, kunnes ne nousivat ensin jyrkähkösti ja sitten jyrkästi ylös Romvuorelle. Eteneminen oli aika sutimista, välillä oli pakko myöntää fyysiset rajansa ja peruuttaa alaspäin, jotta pääsi taas noustavalle väylälle. Kun olin päässyt pahimman kohdan yläpuolelle, kuulinkin Kulkusen huhuilun - alhaalta. Huutelin, että jatkan ylhäällä kohti jääseinämää ja laskeudun sen jälkeen jostain sopivasta kohdasta alas. Näin tein, mutta laskutumiskohtaa ei meinannut löytyä mistään jyrkännejonon jatkuessa koko mäkialueen matkalta. Lopulta löysin matalan jyrksyn, josta pääsin alas kietaisemalla 20 metrisen köyden puun ympäri. Kaikkia oppeja noudattaen köysi oli laskeutuessani sotkuisessa mytyssä jalkojeni kohdalla, mutta riitti kuin riittikin alas saakka. Keräsin kamppeeni ja lampsimme autoille keskustellen muun muassa urheiluvammoista.

Kotimatkalla Kulkusen Alfa meinasi hyytyä Solvallan mäkiin, mutta lienee mies on kotiinsa päässyt, koska ei ole muutakaan kuulunut. Tosin metsässä loppunut puhelimen akkukin on edelleen lataamatta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti