Omituinen otsikko? No, totta se on.
Ensin hauska viikonloppu: 2,5 tuntia hiihtoa Krissen kanssa lauantaina ja sunnuntaina samalla kokoonpanolla myymässä rojua kirppiksellä.
Nisse muuten lähti kirppikseltä uuteen kotiin. Olo oli kuin petturilla, kun aamusella talutin pojun vajasta auton perään viimeistä kertaa... Vähän niinkuin hyvin palvellut hepo teurasautoon. Olisiko Nissekin ansainnut kunnialliset eläkepäivät kirmailemalla vapaana kevätnurmella? Mehukattien Liisakaan ei ollut korviaan uskoa, kun kerroin Nissen lähteneen ja Krisse oli meinannut kirppiksellä juosta sitä taluttavan miehen perään tyyliin: "Ottakaa varas kiinni!" Nisse jätti siis mateennahkaksi kuluneen nokialaisen jäljen moneenkin sydämeen.
Illalla tuulettelin tunteita luistimilla Karhusuon idyllisellä kentällä.
Mikä sitten teki maanantaista hauskan? Ensinnäkin tuplatunti luistelua työn puolesta ja sieltä valmiiseen ruokapöytään. Tämän jälkeen "herkuttelin" tarkistamalla biologian kokeiden vastauksia (aiheena ihmisen keho ja terveys, kais muistatte?), voi niitä kuplivia naurunpyrskähdyksiä! Töiden jälkeen 1,5 tunnin hiihto Nuuksiossa, jossa ladut oli ajettu priimakuntoon iltapäivällä. Lupaava alku viikolle!
EDIT: Nuuksion ladulla vastaan hiihteli mies, ja katselin jo kaukaa, että mikä ihmeen lampaantalja oli käärittynä miehen selkäreppuun. Mutta ei ollut talja, vaan ihka oikea, valkea puudeli! Pää vain pisti ulos repun läpän alta. Kaikenlaista...
maanantai 23. tammikuuta 2012
lauantai 7. tammikuuta 2012
Ratsailla
Historiankirjoissa käännettiin uusi sivu, kun kotiimme saapui Commencal Skin 2 (lempinimi hieman vielä hakusassa). Vaihdoin Nokia Extremet alle ja lähdin polkemaan Krissen seuraksi Loppiaisrogainingiin. Ajaminen oli silkkaa nautintoa ja hurmaa, nastatkin pelasivat oikein hyvin.
Vähän on kyllä haikea mieli, kun Nisse lähtee parin viikon päästä kirppikselle... Ihan tuli tämä viisu "Hyljätty nukke" mieleen:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kolmesta_possusta_liikennelauluun_17079.html#media=17082
Lauantaina lähdimme issikoilla maastoon. Taivaalta tuli idyllisesti "elokuvalunta" ja hepat olivat söpöjä, lämpöisiä ja hyvinkäyttäytyviä. Kuvassa ihana pörröinen tamma Ósk Frá Heimi 80 isl eli Osku näin meidän kesken:
Vähän on kyllä haikea mieli, kun Nisse lähtee parin viikon päästä kirppikselle... Ihan tuli tämä viisu "Hyljätty nukke" mieleen:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kolmesta_possusta_liikennelauluun_17079.html#media=17082
Lauantaina lähdimme issikoilla maastoon. Taivaalta tuli idyllisesti "elokuvalunta" ja hepat olivat söpöjä, lämpöisiä ja hyvinkäyttäytyviä. Kuvassa ihana pörröinen tamma Ósk Frá Heimi 80 isl eli Osku näin meidän kesken:
maanantai 2. tammikuuta 2012
Kirja-arvostelu
Loman tunnistaa siitä, että on aikaa lukea kirjoja tai ehkä oikeastaan siitä, että silmät pysyvät auki kirjan lukemisen aikana. Koska lumet odottavat itseään yhä vieläkin, kirjallisuus käsitteli hieman lumisempia seutuja, kuten Pohjois- ja Etelänapaa sekä Grönlantia.
Tämän joukon tuoreimman opuksen olen lukenut jo vuosi sitten. Aihe on mielenkiintoinen ja kuvat upeita. Teksti on keskinkertaista ja kirjoitusvirheitä silmiinpistävä määrä, vaikka sisäsivuilla oli erikseen mainittu oikolukijakin ihan nimen kera.
Joululomalla lukaisin peräjälkeen nämä seuraavat:
Ensin luin tuon oikeanpuoleisen (vuodelta 1984), jonka sponsorilippu herätti meikäläisessä ennakkoluuloja. Kirja oli kuitenkin hyvä ja se hujahti melkein yhdellä istumalla. Hinta kierrätyskeskuksessa 6 euroa.
Vasemmanpuoleinen oli ylivoimaisesti tämän joukon paras paitsi sisällöltään, niin myös kirjoitustyyliltään. Kyseinen vaellus tehtiin vuonna 1965, jolloin valmistautuminen ja varusteet olivat todella eri luokkaa kuin 40 - 50 vuotta myöhemmin. Porukka ei ollut esimerkiksi ajanut kuunaan koiravaljakolla, mutta päättivät kuitenkin haalia pikku retkelleen neljä letkaa kiskomaan tavaroita. Grönlanninkoirasta koira löytyy lähinnä nimestä, joten tuon alkukantaisen eläinlauman käsittelyssä oli melkoisesti tekemistä, ja sekös nauratti lukijaa useaan otteeseen. Eroja nykymeininkiin löytyi myös ns. turhien varusteiden kylvämisessä matkan varrelle ja sakin muonituksesta (esim. maksalaatikkoa ja korppuvelliä tai ylipäänsä velliä joka käänteessä). Kannattaa ehdottomasti lukea! Hinta kierrätyskeskuksessa 1 euro, hyllyyn jäi vielä toinenkin kappale kolmen euron hinnalla.
Tämän joukon tuoreimman opuksen olen lukenut jo vuosi sitten. Aihe on mielenkiintoinen ja kuvat upeita. Teksti on keskinkertaista ja kirjoitusvirheitä silmiinpistävä määrä, vaikka sisäsivuilla oli erikseen mainittu oikolukijakin ihan nimen kera.
Joululomalla lukaisin peräjälkeen nämä seuraavat:
Ensin luin tuon oikeanpuoleisen (vuodelta 1984), jonka sponsorilippu herätti meikäläisessä ennakkoluuloja. Kirja oli kuitenkin hyvä ja se hujahti melkein yhdellä istumalla. Hinta kierrätyskeskuksessa 6 euroa.
Vasemmanpuoleinen oli ylivoimaisesti tämän joukon paras paitsi sisällöltään, niin myös kirjoitustyyliltään. Kyseinen vaellus tehtiin vuonna 1965, jolloin valmistautuminen ja varusteet olivat todella eri luokkaa kuin 40 - 50 vuotta myöhemmin. Porukka ei ollut esimerkiksi ajanut kuunaan koiravaljakolla, mutta päättivät kuitenkin haalia pikku retkelleen neljä letkaa kiskomaan tavaroita. Grönlanninkoirasta koira löytyy lähinnä nimestä, joten tuon alkukantaisen eläinlauman käsittelyssä oli melkoisesti tekemistä, ja sekös nauratti lukijaa useaan otteeseen. Eroja nykymeininkiin löytyi myös ns. turhien varusteiden kylvämisessä matkan varrelle ja sakin muonituksesta (esim. maksalaatikkoa ja korppuvelliä tai ylipäänsä velliä joka käänteessä). Kannattaa ehdottomasti lukea! Hinta kierrätyskeskuksessa 1 euro, hyllyyn jäi vielä toinenkin kappale kolmen euron hinnalla.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Kalenterilehti kääntyi
Sylttinä kävimme perhekäppäilyllä Porkkalanniemessä. Karttana toimi hyvin vuoden 2010Archipelagon kisaversio, tällä kertaa kävimme coastaleering-rasteilla 1 - 2. Mister Icelandilla oli varsinainen multisportmieli (hieman purkamatonta energiaa varastossa joulureissulta):
Sisäliikuntaähky on jo melkoinen, joten samaisena päivänä kaivoin Nissen vajasta ja lähdin raketin paukkeen sekaan harrastamaan ulkoliikuntaa. Tyydyin ajelemaan lähes koko matkan katuvaloissa, koska H7 ei kauheasti valaissut kävelyteiden kuoppia ja jäisiä lätäkköjä.
Pyöräily olikin hauskaa, ja heti seuraavana päivänä starttasin uudelleen päivänäöllä. Nissekin oli niin vauhkona tallista päästyään, että kieltäytyi jarruttamasta eräässä Bembölen latupohjan mäessä, eikä tokeentunut koko loppumatkanakaan. Kerran päästelin jarrutusmielessä metsän puolelle vastarinteeseen, kun huomasin, että edessä oli kolme hevosta rinnakkain taluttajiensa kanssa. Että tämäkin piti nähdä ja kokea, vaikka koko viime vuoden pärjäsin ihan hyvin ilman etujarrua! Ties vaikka menisin jo (jarrupala-)ostoksille?
Onneksi Tapanimyrskyn tuhot oli ainakin osittain saatu jo sahailtua pois polulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)