Kaksi kysymystä

Tuossa iltasella, kun hiihtelin lamppu päässä Solvallaa kohti, juolahti mieleeni kaksi kysymystä. Nämä elämän ja eksistentiaalin kysymykset toistuvat eri variaatioineen talvi toisensa jälkeen, luultavasti täältä ikuisuuteen.

Ensimmäinen kysymys:

Miksi sitä vapaata tyyliä pitää tulla survomaan kahden pertsauran väliin, jos matkaa latujen välillä on maksimissaan metri? Tuon vasta-ajetun latu-uran poikittaisen kuokkimisen suksen kantilla pitää tuottaa jotain alkukantaista tyydytystä mitä suuremmassa määrin, koska sitä niin säännöllisesti harrastetaan vaikkapa tuolla Nuuksion maisemissa.

Toinen kysymys:

Ovatko Suomen Equus caballus -lajiin kuuluvat yksilöt niin huonokuntoisia, että eivät kykene nostelemaan kavioitaan hieman yli kinnerniveleen yltävässä hangessa, vaan joutuvat turvautumaan vieressä kulkevaan ajettuun uraan? Vai onko syy kuitenkin tuon uljaan eläimen selässä istuvassa Homo sapiens -lajin edustajassa?

Mammuttihiihtoa odotellessa, osa 1: Forte

Hiihtokausi tuli avattua 24. marraskuuta. Meno on keskittynyt lähinnä viikonloppuihin, koska Gumbölen latu ei runsaahkon lumentulon johdosta ole ollut parhaimmillaan vapaan uran suhteen. Muille laduille en viikolla ole joutanutkaan, työ kun on alkanut haitata harrastuksia. Vastoin periaatteitani olen siis juosta nylkyttänyt tielenkkiä. Tosin siihenkin saa uudenlaisen näkökulman, kun starttaa esimerkiksi aamulla klo 5.30.

Uutta näkökulmaa toi myös illan hiihtolenkki Nuuksioon, jonka tein sankassa, koko päivän jatkuneessa lumisateessa, lamppu päässä. Fiilis oli erittäin korkealla, vaikka / sillä:


Alimmaisessa kuvassa siis (muka) näkyvät sukseni, ladulla... Hiihdin Karhusuolta Sorlammelle, siitä lenkkiä myötäpäivään, kurvaus Hynkänlammelle (poikkesin "ladulta" ihastelemaan lampea keittokatoksen alla olevalle kalliotöyräälle), sieltä Pirttimäkeen ja takaisin kotiin. Eli perussetti, mutta ajoitus ja olosuhteet tekivät lenkistä loistavan! Viimeiset kilometrit tuupin lamppu sammuksissa, koska punertavan pimeä taivas antoi aivan riittävästi valoa jopa lopun kuusikossa.