Tuossa iltasella, kun hiihtelin lamppu päässä Solvallaa kohti, juolahti mieleeni kaksi kysymystä. Nämä elämän ja eksistentiaalin kysymykset toistuvat eri variaatioineen talvi toisensa jälkeen, luultavasti täältä ikuisuuteen.
Ensimmäinen kysymys:
Miksi sitä vapaata tyyliä pitää tulla survomaan kahden pertsauran väliin, jos matkaa latujen välillä on maksimissaan metri? Tuon vasta-ajetun latu-uran poikittaisen kuokkimisen suksen kantilla pitää tuottaa jotain alkukantaista tyydytystä mitä suuremmassa määrin, koska sitä niin säännöllisesti harrastetaan vaikkapa tuolla Nuuksion maisemissa.
Toinen kysymys:
Ovatko Suomen Equus caballus -lajiin kuuluvat yksilöt niin huonokuntoisia, että eivät kykene nostelemaan kavioitaan hieman yli kinnerniveleen yltävässä hangessa, vaan joutuvat turvautumaan vieressä kulkevaan ajettuun uraan? Vai onko syy kuitenkin tuon uljaan eläimen selässä istuvassa Homo sapiens -lajin edustajassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti