Onko Tanskassa kylmempi kuin Suomessa vai ovatko suomalaiset köyhempiä kuin tanskalaiset? Kas siinäpä kysymys, joka nousi esiin laskettaessa vastaan tulevien Canada Goose -takkien kantajia viikonlopun aikana Kööpenhaminan keskustassa. Se oli huima. Keskimäärin joka seitsemännellä oli tuo nuttu päällään taistelussa meriviimaa ja pakkasta vastaan. Pieni merenneito sen sijaan oli perinteisessä asussaan:
Lauantai päivä tuli käveltyä kaupungilla suht päämäärättömästi ilman "rasti ruutuun" -mentaliteettia.
Viiden aikoihin starttasimme lenkille ja juoksentelimme ydinkeskustan liepeiltä sillan yli Christianshavnin puolelle.
"Tois puol" juoksimme kuulun Christianian sisäänmenoportin ohitse ja hetken mielijohteesta teimme uparit ja juoksimmekin alueen sisäpuolelle.
Olin aikaisemmin lukenut alueesta lyhyesti: sen itsehallinnosta ja vapaamielisestä huumepolitiikasta. Siitä huolimatta olin kuvitellut alueen muistuttavan enemmän Puu-Käpylää kuin... no, slummia. Pikainen silmäys heti portin jälkeen olevalla aukiolla (sen free kannabis -paitoja myyvän kojun luona) ei kallistanut vaakaa Käpylän puoleen. Katselmus jäi kuitenkin varsin lyhytkestoiseksi, sillä kolmen metallitynnyrin ympärillä häärivät miehet huutelivat meitä kääntymään ja poistumaan alueelta saman tien. Ei alettu vängätä.
Jatkoimme matkaa koilliseen Refshalevejtä pitkin. Olin kuvitellut tuon alueen Suomenlinnan valleja muistuttavaksi, idylliseksi ulkoilualueeksi, mutta Christiania jatkui - kuten myöhemmin luin - tuonne saakka. Koko matkalle oli rakennettu harvakseltaan epämääräistä asutusta, eikä tieltä tehnyt mieli poiketa erkaneville poluille.
Refshalevejn päätyttyä käänsimme kurssia takaisin etelään aikomuksenamme juosta google mapista katsomaamme "kaunista, vanhaa puolustusvallia" pitkin keskustaa kohti. Tuo kapea tie, Norddyssen, osoittautui epämääräiseksi väyläksi Christianian alueelle, joka siis kattoi myös koko tuon yli kilometrin pituisen vallin. Mielikuvat resuisista partaveikoista ja reiteen hyökkivistä dobermanniesta saivat meidät jatkamaan kesysti leveämmillä väylillä.
"Juostaan tuon karttaan merkityn puistoalueen läpi" , ehdottelin minä pienen varikkopysähdyksen toivossa. Idean sai kannatusta samasta syystä, mutta olisi siinä uroskoirallakin ollut töitä puun löytämisessä:
Ydinkeskustaan saapuessamme oli jo varsin pimeää, joten puistoissa juokseminen sai jäädä ensi kertaan. Hauska lenkki kuitenkin! Kävelyyn verrattuna juokseminen on ihanteellinen tapa tutkia uusia alueita: samassa ajassa näkee monin verroin enemmän, eikä tule kylmä. Rahaakin kuluu useimmiten vähemmän kuin soivien heppakorurasioiden ja legopakettien ristitulessa ydinkeskustan tavaratalossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti