Viikko sitten hiihtelin katsomaan Kattilajärventien pohjoispuolelle erästä mäennyppylää ja sen pienoista jyrkännettä. Lähdin matkaan köydet ja muut tykötarpeet repussani, mutta koska lähtö venyi pitkälle iltapäivään, alkoi nyppylälle päästyäni jo kovin hämärtää. Tutkailin huipulta avautuvia hienoja maisemia ja suunnittelin mielessäni sopivia ankkuripaikkoja. Jyrkänteen alla oleva Katajasuo näytti alaspainuvan auringon viime säteissä kuitenkin kovin synkältä ja mustalta, joten kerrankin järkikulta voitti: kaivoin repusta köysien sijasta otsalampun ja lähdin jynkimään umpea takaisin ladulle.
Tänään palasin samalle paikalle. Aikaisemmasta viisastuttuani olin kiinnittänyt noin kymmenen kiloa painavaan reppuuni myös lumikengät ja kiipeilykypärän lisäpainoiksi, ja tämänpä vuoksi hiki virtasi suhteellisen vuolaana jo Karhusuon yhdysladun päässä. Suihkin siis latua Kattilajärven tielle saakka, vaihdoin lumikengät ja suuntasin tutkailemaan näkymiä jyrkänteen alle. Ja olihan siinä katseltavaa:
Kulkunen saapui paikalle kuin tilauksesta tekemään arviota köyden pituuden riittävyydestä. Päädyimme kokeilemaan ensin hieman matalampaa seinämää, johon luonto oli rakennellut kauniit jääveistoksensa. Mähkimme siis mäen päälle ja rakentelimme ankkurit kahteen mäntyyn.
Alasmenossa kiittelin itseäni kypäräpäisyydestäni sekä ranskalaisen prusikin solmimisesta. Metrin pituiset jäätikarit kolisivat laskeutumisen tahdissa, eikä mono meinannut välillä oikein pitää epätasaisella jääseinämällä. Alhaalla jäin odottelemaan ensin lumikenkien ja sitten myös Kulkusen laskeutumista.
Tutkailimme alhaalta käsin uuden reitin paikkaa (huomasimme "jättikäävän" alla myös kivettyneen hain)
ja nousimme taas ylös tekemään uudet viritykset. Tällä kertaa komensin Kulkusen kärkeen, mikä aiheutti jotain pientä vikinää:
Tämä seinä oli noin 30 metrin korkuinen ja suureksi osin jään peittämä. Loppuosuudella sai myös maistella negaa.
Kömmimme lopuksi ylös purkamaan ankkurit ja keräämään kamat reppuun. Koska hiihtomononi eivät meinanneet pysyä millään lumikengän (säätämättömässä) kantakupissa, Kulkunen päätti tehdä pienen ässän tielle "oikoessa". Annoin kuitenkin anteeksi, sillä Alfa Romeon kyyti veti illan piemetessä selkeästi pidemmän korren hiihtohommiin nähden.
... Ja uusi jyrkänne on jo katsottuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti