Kaunis ja ekologinen ajatukseni oli viedä lapset Nupuriin päiväkotiin autolla, hypätä siitä bussin kyytiin ja ajella töihin Veikkolaan suksipussin kanssa. Tovin nettitutkailun jälkeen totesin, että päiväkotikeikan jälkeen pitäisi ajaa Lommilaan, josta bussi poimisi kyytiinsä. Tämä siis nopein vaihtoehto. Yhtenä mahdollisuutena masiina esitti menoa Nupurista Espoon keskukseen (siis päinvastaiseen suuntaan) ja sieltä sitten Veikkolaan. Juu ei.
Työpäivän jälkeen ajelin Berlingollani koululta Elohoville päin ja jätin auton Nuuksion porttina tunnettuun paikkaan. Tämä on siis sangen huomaamattomaksi jäävä kaponen tie, joka kääntyy Veikkolasta päin tultaessa oikealle. Risteyksessä on stop-merkki, mutta ei mitään kansallispuistoon viittaavaa, parkkipaikan merkistä puhumattakaan. Tie oli kuitenkin juuri aurattu ja sen päässä oli muutamalle autolle mitoitettu parkkipaikkakin (tämän kaiken olin jo nuuskinut selville viime viikon juoksulenkillä). Laitoin siis pikku-Ospray selkään, uudet eräsauvat puuterisompineen käteen, Atomicit jalkaan ja kiipesin aurausvallin yli ladulle.
Latu oli siis todellakin latu: pohjaa oli ajeltu joskus kelkalla ja latua oli hiihdetty säännöllisesti, joten se tarjosi jopa parin kilometrin ajan ihan hiihtelynautintoa sanan normaalissa merkityksessä. Ensimmäisessä latujen risteyksessä otin Nuuksion retkeilyoppaan kartan käsittelyyni ja aloin tutkia mahdollisia reitinvalintoja. Kuin tilauksesta paikalle hiihteli sutjakka eläkeikäinen herrasmies, jolla oli selkeä käsitys latujen kulusta. Valitsin puheiden perusteella Holma-Saarijärven kautta kiertävän, Haukkalammelle päätyvän, reitin, koska halusin pitkittää metsänautintoa mahdollisimman pitkään. Tätä ajatellen liian nopeasti tupsahdinkin jo Ymmyrkäinenlammelle ja siitä Holma-Saarijärvelle. Aivan kuten herrasmies oli varoitellut, jäällä hiihtäessä vesi pyrki paikoin jään päälle. Olin kylläkin varautunut pienempään ja isompaankin "vesivahinkoon" eli pakannut vesitiiviisti reppuuni taukotakin, paidan, sukat ja kaksi hedelmäpussia, joiden avulla vedessä mulineista kengistä saisi vielä edes jotenkin kuivilta tuntuvat versiot jaloille. Repun olkaviilekkeessä roikkuivat lisäksi jäänaskalit.
Seuraavaksi hiihtelin Kolmikulmalammelle ja siitä huvin vuoksi umpea Mustalammelle.
Valklammelle menon könysin osittain käveltyä polkua, joka tarjosi kohtuullista menoa suht tasaisella, mutta joka oli alamäessä liian kapea ränni ja ylämäessä nousukelvoton kapeutensa vuoksi. Huomasin myös, että leveillä puuterisommilla ei todellakaan työnnellä ylämäessä (ei oikeastaan juurikaan missään). Olipa sekin ihme päässyt jo tipahtamaan muistista - pyöreäsompaisilla ruokosauvoilla hiihdosta kun on päässyt kulumaan noin 31 vuotta...
Valklammen itäpäässä nousin tielle ja astuin taas lumelle lammaslaitumelle (kyllä, aitaa näkyvissä noin 5 cm:ä; ei, ei lampaita näin talvella). Laidun vietti reippaasti alas rantaan ja olin olevinani suuremman luokan telemark-taituri, jota siis en ole, lasketellessani umpea Nuuksion Pitkäjärvelle. Siitä eteenpäin "pläni" olikin varsin selkeä: hiihto lähes järven toiseen päähän, ylös tielle ja pähkinäpensaslehdon kautta Sorlammelle ja kotiin. Suunnitelma myös toteutettiin. Tässä muutama lyhykäinen huomio matkan varrelta:
- Romvuori oli hieno paikka ja sinne on luultavasti pakko palata tässä jossain vaiheessa. Tuo jyrkänne on Nuuksion Luonto-oppaan mukaan "Eteläisen Uudenmaan suosituin jääkiipeilypaikka", mutta aivan kuten arvelinkin, paikalla näkyi "pari lumisadetta sitten" hiihdetyt yhdet jäljet ja nekään eivät johtaneet itse seinämälle.
- Pitkäjärvi on pitkä järvi - ei lyhyt. Vettä tuli jään päälle useassa kohdassa, kerran sauva mulahti vanhaan kairanreikään. Muuten oli kiva hiihdellä, ja ihan umpea vedin.
- Jäniskallion maalauksia ei uskaltanut mennä katsomaan, koska kallion eteen oli havutettu ja kyltillä merkitty kielletty alue heikon jään takia.
- Nuuksion ajetut ladut ovat älyttömän hyvässä kunnossa.
- Asuinpaikka tuli valittua kolmisen vuotta sitten puolituurilla "viimosen päälle". On se Nuuksio vaan hieno alue niin kesällä kuin näin talvellakin!
Että sellainen työmatka tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti