Sääennuste lupasi lauhempaa sunnuntaille, joten tein lauantaina hiihtolenkin hienossa auringonpaisteisessa pakkassäässä. Mittari näytti kuitenkin lauantain lukemat myös sunnuntaina, mutta taivas oli pilvessä. Karhusolan Tiuku muuttui muuliksi, lisäsi siis reppuunsa vaihtokerrastonpaidan ja taukotakiksi untsikan, heitti yli kahdeksan kiloa rompetta selkäänsä ja lähti tallustelemaan lumikengät kainalossa Sorlammen luontopolkua kohti Hynkänlampea. Kyseinen polku on niitä harvoja kapeita väyliä, jotka ovat tallattuina täällä Nuuksion kupeessa läpi talven, bonuksena saa vielä tehdä tuttavuutta iloisten nelijalkaisten ystävien kanssa. Tälläkin kertaa törmäsin laumaan hurmaavia lyhytkarvaisia saksanseisojia, jotka ulvahdellen juoksivat tervehtimään. Harmi, että kamera oli taskussa.
Sorlammella laitoin lumikengät ja lähdin pienen lammen halki kohti pohjoista. Keli oli erinomainen lumikenkäilyyn: upottava puuterilumi oli enää vain muisto. Hynkänlammen eteläpäässä kävin katsastamassa ensin tulosuunnassa oikeanpuoleisen mäen, mutta pidin vasemmanpuoleisen mäen jyrkänteitä paremman näköisenä, joten vaihdoin mäkeä. Ylös päästyäni vedin parkkiin, vaihdoin aluspaidan, laitoin taukotakin päälle ja aloin askarrella ankkureita puihin.
Kun viritelmät olivat laskeutumisköyden avaamista vaille valmiina, näin hiihtopummin saapuvan juuri parahiksi lampea pitkin. Pakan parhaat Ficherit jaloissaan hiihtopummi kurvaili mäen huipulta jyrkänteen reunaa kohti ja sai kuin saikin vältettyä "akut", eli niin sanotut aku ankat (hänelle tyypilliset moninaiset ja oudot tapaturmat), jarruttaessaan köysille. Sitten Tiuku liekaan ja alas:
Sitten Kulkunen liekaan ja alas:
Sitten taas Kulkunen liekaan ja alas kameramieheksi:
Ja sitten taas Tiuku liekaan ja alas.
Lopuksi ylös keräämään viritykset ja kohti kotia valmiiseen ruokapöytään. Jarkko Nieminenkin oli kai ollut tekemässä talvitreeniä?
Kylläpä oli mukava reissu! Ilmeetkin laskeutumiskuvissa kertovat lienee olennaisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti