Mai neim is Tiukunen, aim ö treil ranö!

Asiat ovat nyt sillälailla, että kaiken body pumpin, circuitin, multisportin, packraftingin ja coastaleeringin jälkeen olen aivan viime aikoina ymmärtänyt sotkeutuneeni vielä trail runningiin. Ja mikäs siinä onkaan ollut sotkeutuessa, koska termi taipuu niinkin mahtavasti suomen kielelle: "Harrastan treil raningia", "pyöräilyn jälkeen lähden vielä pienelle treil raningille", "treil raningien osuus on aika suuri mun lenkeistäni" ja niin edelleen.

Ystäväni Jyväskylästä lähestyi minua parisen viikkoa sitten tekstiviestillä, jossa hän kertoi törmänneensä vallan mahdottoman hauskaan artikkeliin Kauneus ja terveys -lehden (8/2010) ilmaisnumerossa. Jo pelkästään luettuaan tämän "Hyppää tieltä!" -otsikoidun sivun mittaisen tietoiskun ystäväni - treil ranö hänkin - oli saanut niin valtavasti positiivista energiaa, että olivat treil ranö -miehensä kanssa nauraneet oikein kunnon selkäkeikkanaurut!

Ja kyllä, tätä "kesän kuuminta juoksutrendiä" oli onnistuttu kuvailemaan niinkin mystifioidus-humoristisesti, että kunnon naurut irtosivat suht helpostikin! Artikkelin kirkkaimpia helmiä olivat muun muassa:

• "Millainen tossu? (- -) Kuraantuminen ei haittaa, sillä tossun voi huuhdella lenkin jälkeen."

• "Juokse itsellesi sopivaa vauhtia."

• "On jopa pieni ihme, ettei maastossa juokseminen ole Suomessa suositumpaa. Sen sijaan esimerkiksi Keski-Euroopassa järjestetään ahkerasti trail running -tapahtumia ja aiheen ympärille on perustettu omia lehtiäkin." Tähän on pakko heti kommentoida, että on jopa pieni ihme, ettei käyttämissäni maastoissa ole ketään kirjaamassa treil raning -suorituksiani eikä luultavimmin muidenkaan samaisia suorituksia tehdäkseen niistä luotettavaa tutkimusta!

• "Jos et tunne maastoa entuudestaan, voit juosta saman polun edestakaisin. Polku näyttää ja tuntuu aivan erilaiselta, kun kohtaat esteet eri suunnasta."
  

Tuosta lähes kaiken kattavasta jutusta puuttui mielestäni yksi asia, jonka täten tähän jaan vinkiksi muillekin:

Jos treil raning kaikessa vaihtelevaisuudessaankin alkaa joskus puuduttaa (siis vaikka juoksisit jo kahtakin polkua edestakaisin), niin mieltä ja kehoa aktivoivaa lisuketta saa helposti ottamalla mukaansa lenkille yhden käden viikatteen. Lihashermotus ja kaikkien aistien vireystaso paranevat huomattavasti, kun näkökentän alalaidassa, rytmikkäästi juoksuaskeleen tahdissa, liikkuu auringon kanssa kilpaa sädehtivä käyrähkö terä.

Ja mainittakoon, että tämän harjoituksen konkreettiset tulokset näkyvät välittömästi - ainakin oman aamulenkkini jälkeen sen horsmaa, mesiangervoa, vattua ja nokkosta kasvavan polun varrella välillä Kellonummi - Karhusuo!