sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Etkot ja jatkot

Etkot:

Sitten pakollisten opiskelijahaalariaikojen, olen ollut erittäin antivappuihminen. Reilu 10 vuotta sitten huomasin, että koirankoulutuskentällä on miellyttävän hiljaista ja rauhallista juuri vappuaattona. Siitä lähtien vappu on merkinnyt minulle ihan jotain muuta kuin ydinkeskustassa tapahtuva tekohauskaa - ei sillä, että olisin ns. lasiinsylkijä, pakkojuhlinta ei vain muuten sytytä.

Majakka ja sivuvaunu, August Väkevän muistokilpailu, toikin mukavasti sisältöä vappuaattoon.Tässä kilpailussahan parilla on käytettävissä yksi polkupyörä, jonka on kuljettava koko ajan matkassa. Ajajaa saa vaihtaa mielensä mukaan ja toisen on siis kuljettava jalan. Reitille on mahdutettu sopivasti "kevyttä kumpareikkoa", kuten kilpailukutsussa mainittiin: reitti siis lähtee Solvallan uuden urheiluhallin parkkikselta, käy ensin Nuuksiontien asvalttiosuuden pohjoispäässä ja jatkuu täyskäännöksen jälkeen etelään kääntymään Nupurin kappelin kohdalla. Maali on samassa kuin lähtöpaikka.

Parina minulla oli Robert de Köykänen, joka jossain piireissä tunnetaan myös Björnpassets Björninä. Kulkupelinä Robin maastopyörä. Forecan sääennusteen sadetutka näytti sateen alkavan vasta klo 13, joten käänsimme sujuvasti takkia ja pyörsimme aamun osallistumattomuuspuheemme pari tuntia ennen kisaa. Taktiikkana oli vaihtaa menopeliä muutamien mäkien päällä. Hieman ennen lähtöä saimme tietää, että reitti käväisisi tosiaan kääntymässä pohjoisessa, mutta tieto ei aiheuttanut suurtakaan paniikkia. Arvelimme taktiikan luovan itse itsensä matkan varrella.

Lähtökehoituksen kaikuessa Solvallan kalliomaastoissa alkoivat myös ensimmäiset sadepisarat ropista. Ensimmäisesssä alamäessä pari minuuttia lähdön jälkeen pisarointi oli muuttunut silkaksi sateeksi. Minä olin ensinnä pyörävuorossa ja sain näin kunnian tiputtaa pyörän ketjut ennen ensimmäistä vaihtoa. Tämä pikku vahinko tapahtui ensimmäisessä ylämäessä. Sain onneksi rassattua ketjut suht nopeasti paikoilleen, mutta polkimille nousu oli hieman hankalaa, etenkin kun polkimina oli pienet klossiversiot. Sade yltyi ja jäädytti polkijaparan (etenkin polkijaparan hanskattomat kädet olivat täysin kohmeessa), mutta juoksun aikana keho taas lämpeni mukavasti. Tätä kohmeen ja lämpenemisen vuorottelua jatkettiin siis yhteensä 22 km:n ajan. Nupurin kappelin juomarastilla tarjoiltiin ennemmin väkeviä kuin mietoja, mutta peltimahana en arvellut sen haittaavan. Paluumatkalla sade alkoi pikkuhiljaa laantua, koska oli jo saanut tehtävänsä tehtyä. Solvallan urheiluopistolle nousevassa mäessä sain tiputettua ketjut toistamiseen, enkä näin saanut vaihdettua Robia satulaan viimeiseen nousuun. Koska tiesin kilpailun juryn tiukan linjan kaikenlaisen vilungin suhteen, sain huutamalla pidettyä pyöräntyöntöaikeissa olevan parini loitolla.

Afterskin tunnelmaa nostattivat Pehtoorin loihtima kanttiini ja kisailijoiden käymät taktiikkaspeksailut. Palkinnot olivat huippuluokkaa. Tämä kaikki häkellytti minut niin perusteellisesti, että unohdin kysyä, mitä tekemistä tällä kisalla ja August Väkevällä on toistensa kanssa. Onko kisan perustajakin kenties katkonut hevosenkenkiä paljain käsin vaiko sitten saanut tuotettua saman määrän jälkeläisiä (365 - 382)?

Jatkot:

Sunnuntaina olikin vuorossa ehtaa suunnistusta Tuusulan vappurasteilla. Olen noin kolmen vuoden ajan yrittänyt muistaa ilmoittaa itseni ajoissa kisaan siinä vieläkään onnistumatta. Täten sarjana oli siis tänäkin vuonna kuntosuunnistus (5,2 km). Rata oli ok, reidet eivät olleet enää niin tutisevat kuin viime maanantaina Luukin iltarasteilla, suunnistus sujui hyvin ja muksula oli sisätiloissa. Kaikinpuolin onnistunut reissu siis. Palkinnot olivat taas mahtavat, tällä kertaa pillimehu, superpallo ja viivotin. Tämän saaliin tosin korjasi kotiin esikoinen rastirallista, vaikka ei kuulemaa ollut jaksanutkaan juosta niin lujaa kuin Luukissa.

Vappurastit pääsivät muuten "kaikkein" -listalleni: urani kaikkein hitain maaliviitoitus! Juoksin ehkä viitisen askelta. Pohjana kun oli kivikko, päällä paksu heinikko ja kuorrutuksena puolitoistametrinen vatukko, vesotut kannot ja taimikko. Positiivisesti ajateltuna tähän vuodenaikaan pätkä oli kuitenkin inhimillinen esimerkiksi tulevankin heinäkuun tilanteeseen verrattuna...

Hauskaa vappua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti