Kun lenkkiseuralaiseni tipahtivat harmittavasti kyydistäni jo ennen lenkkiä (flunssaa ja aikatauluongelmia), päätin vaihtaa Karhusuo - Pirttimäki - Hynkänlampi -kolmiosta uusiin ja sitä kautta motivoivimpiin maisemiin. PePon lenkkipuutarhajuhlien päänäyttämönä olleen Stenbackan ympäristö oli minulle aika tuntematonta, lukuun ottamatta lyhyttä lenkkiä Klassarinkalliolla ja SM R1 -viestin kisapaikalla patsastelua parisen viikkoa sitten. Alueelta löytyi vähäisellä kaivamisella (vain ns. akuutti karttalaatikko) kolme käypää karttaa: Kattila - Tervalampi, SM-viestin kisakartta eli Sikolampi ja alueella asuvalta Jakosen Markulta (tunnetaan eräissä piireissä myös nimellä Kärppä) saamani 1:20 000-mittakaavan, vuoden 1974 priima yksilö.
Lenkki starttasi parkkipaikalta läheltä Elohovia sääolosuhteissa +10C ja auringonpaiste. Kipittelin ensin katsomaan tuota Tikankoloa, jossa siis pidetään myös tulokaspäiväni reilun viikon päästä. Siitä jatkoin viistosti kaakkoon Sikolammen kartan Holma-Saarijärvelle. Juoksupaidan alla ollut ohut craft alkoi ahistaa ja riisuinkin sen reppuun vaimentamaan erittäin vajaatäytteisen juomapussin ärsyttävää hölskettä. Kun sain juoksupaidan taas päälleni, vierestäni kuului köhimistä - kävelyretkensä tauolla oleva pappa päätti paljastaa sijaintinsa.
Jatkoin juoksua edelleen Haukkalammen eteläpuolelle, josta käännyin luoteeseen kohti Iso-Holmaa. Poikkesin kyseisen lammen kohdalta pääpolulta, käväisin katsomassa nuotiopaikaksi merkityn niemen ja jatkoin matkaa Kattilaan. Puolisen kilometriä ennen Kattilan rakennuksia käännyin metsäautotietä luoteeseen. Muistelin, että Nuuksion retkeilyoppaassa mainittiin alueella olevan siirtolohkare. Paikallisinkin sen suunnistuskartalta (uskomattoman huonon) karttamuistini avulla ja tein 300 metrin piston etelään. Ja siinähän se oli. Kohde, jolle en olisi suonut suunnistaessani tuskin ajatustakaan, mutta joka tarkemmin tutkaillen olikin aika hieno: suuri siirtolohkare oli asettunut vakaasti jumppapallon kokoisen kiven päälle keskelle avointa kalliorinnettä. Siis rasti ruutuun kohtaan "punainen 25" (Joel Ahola: Nuuksion retkeilyopas) ja kohti Ruuhilampea.
Ruuhilammella tarkastin Oravankolo-nimisen vuokramökin, joka oli valitettavasti jo varattu tulokaspäiväni ajankohtana. Mökki oli nytkin varattu, joten en mennyt koikkelehtimaan aivan pihapiiriin, vaan jatkoin matkaa Ruuhilammen lounaispäähän. Ajattelin hieman lyhentää lenkkiä oikomalla erään pikkupolkujen muodostaman kolmion, mutta päädyin puolivahingossa aiemmin suunnittelemalleni Tervalammen kartanolle vievälle uralle. Tämä ura oli merkitty parissa paikassa kyltein "kuntopolku" ja suurinpiirtein keskellä ei mitään puuhun oli köytetty metallinen postilaatikko. Postilaatikon kanteen oli ajan saatossa raaputeltu kaikenlaista, mm. " Hei hölmö, tämä laatikko ei sisällä rahaa". No pakkohan laatikkoon oli kurkistaa ja selata siellä oleva pieni ruutuvihko. Jonkinlaista lenkkipäiväkirjaa siinä tunnuttiin pitävän, tekstit kun olivat tyyliä Jaakko B2 jne. Mikä tuo B2 sitten oli, en tiedä.
Käännyin kaakkoon Saarilammelle päin ja huomasin Klassarinkallion sopivan loppureitilleni, joten mikäpä olikaan sopivampi kruunu mukavalle jolkotukselle kuin nousta muutama käyrä hienolle avokallioalueelle ja lasketella neulasten peittämää, samettista polkua alas kohti Elohovia. Tuossa alamäessä huomasin edelläni kulkevan pariskunnan. Ajattelin olla kohtelias ja varoittaa etukäteen hieman raskaammalla askeleella ja köhimisellä. Mutta kun sitten kahautin ohituskaistalle mustikanvarpuihin, taaimmaisena kulkeva mies hyppäsi pelästyksestä ilmaan ja päästi kauhistuneen huudon. Erittäin nopeasti reagoiva rouva pelästyi miehensä ääntä, katsoi taaksensa, näki minut ja pelästyi entistä enemmän. Pyytelin ohijuostessani anteeksi ja sanoin, että yritin kyllä vähän köhiä, mutta... No, hetken päästä kuulin jo helpottunutta naurua ja puheensorinaa. Olisi varmaankin pitänyt huudella aiemmin lanseeraamaani fraasia: "Täältä tulee ihminen, ei susi eikä karhu!" Pitääpä ottaa uudestaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti