On tunnustettava, että olen menettänyt sydämeni tuolle hiukan omituiselle saarelle. Ajoittain hiukan erakkomaiselle luonteelleni sopii mainiosti se, että lomalla ei tarvitse seistä liikenneruuhkassa, ihmisiä on harvakseltaan (koko saarella n. 50 000 enemmän kuin Espoossa), lentokenttä on sopivan pieni ja saari on kuin luotu suosikkilajieni, kuten suunnistuksen, juoksun ja ratsastuksen, harrastamiseen. Ilma on suosinut minua jokaisella kolmella matkallani, niin nytkin: koko viikon aikana satoi vain kerran, ja sekin yhtenä aamupäivänä ennen kisaa. Toisaalta koskaan ei ole hellettä, mikä sekin sopii minulle varsin mainiosti. Ja jos tulee kylmä, voi mennä loikoilemaan ulkoilmaan kuumavesialtaaseen johonkin lukuisista uimaloista - jo pelkästään Reykjavikin alueella uimaloita on ainakin parisenkymmentä. Eikä voi olla suitsuttamasta, että yleinen hintataso on (enintään) Suomen luokkaa. Kolmen tunnin ratsastus n. 50 e, tilauksesta valmistettu kahdeksan kappaleen sushilajitelma Reykjavikin ydinkeskustassa 7 e, pääsymaksu uimalaan (Suomen kylpylätasoa) 3 euroa ja niin edelleen.
Tänä vuonna tein viikon mittaisen äiti-poika -matkan tuonne satujen saarelle. Icelandair veti pisteet kotiin tarjottuaan ilmaiseksi lapsille kuulokkeet ja paketin, joka sisälsi pikkulämmintä syötävää, suklaapatukkaa, mehua ja Helge-puuhakirjan värikynineen. Tämän jälkeen saarelle saavuttuamme pisteet keräsi ihana vuokraemäntäni Gudrún, joka kyyditsi meitä omalla autollaan ja oli hoitanut Eemelille viikoksi kuusivaihteisen maastopyörän puoli ilmaiseen hintaan. Eemeli totesikin jo ensimmäisenä iltana: "Islanti on aika hieno maa". Ja kun ensimmäisenä iltana katselin Mosfellsbaerin kylältä avautuvaa vuori- ja merinäkymää ja nautiskelin talon seinustalla savulammasleikkeleellä höystettyjä leipiä, ei minulla ollut kommenttiin mitään lisäämistä.
Viikon aluksi osallistuin kolmipäiväiseen suunnistuskisaan. ICE-O järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja konsepti oli edellisten vuosien mukainen: kaupunkisprint, normaalimatka ja keskimatka. Kisoissa oli noin 100 osallistujaa per päivä, joten odotteluun ja jonotteluun ei tarvinnut aikaansa tuhlata. Sen sijaan tunnelma oli leppoisa ja rento, ja juoksun jälkeen oli kiva hengailla pienellä ravintolateltalla (jota käytettiin myös mm. pukeutumistilana) syöden vastapaistettuja vohveleita.
Kisoista lyhyesti:
Sprintti meni muuten kohtuullisesti, mutta kolmanneksi viimeisellä ajattelin "happoaivona" rastin olevan rakennuksen tulopuolella ja heti sen jälkeen luulin pääseväni rakennuksen läpi vasemmalta. No ei. Piti kiertää koko rakennus ja siis vielä väärältä puolelta. Huh.
Ennen sprinttiä verryttelimme Eemelin kanssa kämpiltä Laxnesin talille varaamaan ratsastusta ensi viikoksi - minä rullaluistimilla ja Eemeli pyörällä. Koko matka oli islantilaiseen tapaan erittäin hyväkuntoista asvalttipäällysteistä kävelytietä, vaikka käyttäjiä ei taatusti ole kovin montaa.
Normaalimatka meni kisoista parhaiten. Maasto oli aika vaativa ja raskas. Alla oli mökkyräistä tai vähemmän mökkyräistä laavakiveä, päällä joko matalaa heinää tai sammalta tai pahimmissa kohdissa lupiinipuskaa hartioihin saakka (yleensä näitä alueita ei oltu merkitty karttaan millään erityisellä värillä).
Kun sitten tuota lupiinia ja puskikkoa oli sekaisin ja rastina puolen metrin kivi (kuten alla olevassa kartassa rasteilla 1 ja 5), oli parasta vain luottaa kompassiin, toivoa parasta ja pelätä pahinta. Rastilta 10 eteenpäin oli hauskaa kikkailua laavajyrkännemaastossa.
Illalla vietimme aikaa partiolaisten aika hulppeissa tiloissa ns. social dinnerin merkeissä. Ja grillilammas oli taas niin hyvvee...
Keskimatka oli pienellä alueella Reykjavikin keskustan ja Mosfellsbaerin puolessa välissä. Poluilla laukattiin maitohapon jyllätessä, mutta rastit olivat välillä hankalia (näkyvyys istutetussa havumetsässä on aika heikko). Reilunpuoleinen virhe sattui rastien 9, 10 ja 11 lenkillä, kun juoksin ensin rastille 10 (tietoisesti...). Kun tulin sitten ysiltä takaisin kympille, en enää muistanutkaan, että missä kohtaa lupiinikoivikkopusikkoa rastini oli ja piti ihan alkaa katsastella. Rastille 11 mennessäni väistelin pusikoita ja päädyin polulle... Lopussa leivoin vielä rastia 14 ja etenkin rastia 16, jotka kumpainenkaan eivät näytä kartalta oikein miltään.
Muksulaa kisoissa ei ollut, mutta onneksi paikalla oli eräs jo ennestään tuttu suomalaisperhe, ja Eemeli vietti aikaa perheen lasten kanssa muun muassa halkomalla kiviä toisilla kivillä. Hyvinhän siinä hommassa yksi normaalimatkan aika kului!
Illalla menimme tutstumaan Mosfellsbaerin (n. 8000 asukasta) toiseen uimalaan. Pääsymaksu oli olematon ja sillä sai erilaisia, erittäin puhtaita uima-altaita, joissa ainakin kahdessa veden lämpö oli +38C; kolme hot tubea, joista kuumin oli +43C; kaksi pitkähköä putkiliukumäkeä ja yhden tosi leveän liu'un. Allasalueella, joka oli siis pääosin ulkona, oli myös kovasti höyryävä sauna. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi uinti on kovin suosittua Islannissa...
Maanantaina kävin ratsastamassa Laxnesin tallin maisemissa. Reitti ei ollut mielestäni kauhean erikoinen, osittain tietysti siksi, että oli jo rullinut samaa pätkää (tosin toisella puolella jokea) ja koska viime vuoden ratsastusmaisemia Snaefellsjökullin kilometrien mittaisella autiolla hiekkarannalla on aika vaikea päihittää. Mutta valkea hevoseni Flygan oli erittäin vireä ja virkku ja todella herkkä avuille. Turneeta odotellessa sai rapsutella ihanaa Kallea, joka edustaa siis kaunista islantilaista paimenkoirarotua.
Tiistaina oli turistipäivä Annen poppoon kanssa. Perussetti eli Golden Circle rassattiin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. GC on nyt nähty noin 2,5 kertaa, joten ensi kerralla on syytä katsastaa jo uusiakin kohteita.
Eemelille oli tietty hienoa nähdä pärskivä Strokkur ja vesiputous Gulfoss, joka voitti kuulemma jopa Kotkan Sapokan putouksen Suomessa.
Paluumatkalla kävimme syömässä Selfossissa Hnakkaburgerit, joiden sulattelussa meni vähintään loppuilta.
Keskiviikkona oli vuorossa white water raftingia kumikajakilla Jukin kanssa. Menomatka Drumbon basecampille oli kuin italialaisesta sukufarssista: oli siis pientä säätöä sinne menosta, kartanluvusta, ajosta kuoppaisella hiekkatiellä ja niin edelleen. Ääntä piisasi ja silleen. Noh, kaiken mesoamisen jälkeen Anne lähti survival-reissulle lasten kanssa (kotieläinpuisto), minä ja Juki suuntasimme soinnustautumaan hihattomaan märkäpukuun, melontatakkiin ja kypärään. Melontahanskat olin tietty jättänyt kämpille, Jukilla oli jäänyt vettä kestävä kamera. Reissusta ei siis ole omia kuvia.
(Kuvat raftingia tarjoavan firman sivuilta)
Parituntinen lutraus oli hieno kokemus! Matkaan lähti neljä kumilauttaa 8 hengen "miehistöllä" ja oppaalla sekä me ainoina pikkupelillä. Nautimme reilusti virtaavan joen "töyssyistä" ja yhden kerran pääsimme myös ajelehtimaan jokea veden varassa, kun laskimme kumilauttaoppaan mukaan "eddyyn" (suomeksi kai akanvirta, mikäs sen sopivampaa), ja ilmatäytteinen kajakkikaksikkomme heitti puolivoltin. Melat pysyivät kuitenkin käsissä, joten hinasimme toisemme paattiin ja jatkoimme matkaa. Puolessa välissä reissua hyppäsimme viiden metrin kalliolta jokeen.
Torstaina lähdin heti aamusta äiti-poika -retkelle kohti Reykjavikin keskustaa rannassa kulkevaa pyörätietä pitkin. Eemeli polki pyörää ja minä vedin rullaluistimilla. Päivä oli kaunis ja maisema avaraa.
Parin tunnin jälkeen äitiosapuolen inhimillisyyspuuskassa lukitsimme kulkupelimme Laugardalurin pyörätelineeseen ja huristelimme bussilla ydinkeskustaan. Shoppailimme tuliaisia ja Eemeli sai kuin saikin kärtettyä uudet lunnipehmot itselleen ja siskolle. Söimme ulkoilmassa pizzaa (E), valkosipulietanoita (J) ja sushia (J) eväiksi iltapäivän suunnistustreeniä varten.
Kun palailimme Laugardaluriin treeniä varten, huomasimme, että osanottajia oli tasan kaksi: Anne ja minä. No, laatu korvaa määrän. Laputimme reilun neljän kilometrin sprinttiradan ja menimme sitten koko porukalla uimahalliin loikoilemaan. Pääoven viereiseltä kojulta nautiskeltujen lukuisten hodareiden jälkeen ajelimme kämpille pakkauspuuhiin ja nautimme vielä ilta-auringosta talon seinustalla.
Niin jäi taas ihana Islanti taakse... Toivottavasti tapaamme pian uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti