Maalaishiiri kaupungissa - ja omassa lestissään

"Lähetkö ens la hölkkäämään mun kaa Hassen hölkkämaratonin Hakiksenrantaan?(...) Mä aattelin lähtee tekeen pitkän lenkin sinne." Onko näille viesteille luotu vielä jotain sähköpostisuodatinta? Ilmeisesti ei. Annehan se siellä hätyytteli. Sain ensin kieltäydyttyä naapuruston lasten synttärikemujen varjolla, mutta keskiviikon korvalla alkoikin näyttää siltä, että keuhkokuumeen ynnä muun asiaan kuuluvan kulkutaudin johdosta kekkerit peruttaisiinkin, ja vihreä valo maran suhteen palaisi kutsuvan kirkkaana. Myönnettäköön, että olikin jo alkanut vähän harmittaa sivu suun menevä uuden tyylinen pitkä lenkki (sileän marahan minulla oli vielä tuolloin kokematta).

Niinpä espoolainen maalaishiiri lähti ajelemaan kartta polvillaan Hakiksenrantaan. Vielä Pasilan kohdalla näytti siltä, että saattaisin hyvinkin ehtiä ajoissa, mutta loppupätkään pikku pummin kanssa tuhraantui ratkaisevat viisi minuuttia liikaa. Siispä parkkiin ajaessani vilkuttelin nollalenkille startanneelle Annelle ja menin odottelemaan klo 12 lähtöä. Ilmoittautuminen oli Merihaan miesten pukuhuoneessa, jossa nimeni kirjoitettiin listaan ja kyseltiin vaikeita (tai oikeastaan aika helppoja) kysymyksiä, kuten " Mitä aikoja olet juossut aiemmin?" Vastaukseni "En mitään, kun en ole koskaan juossut varsinaista maratonia", nostatti hieman kulmakarvoja, kuten myös se, että "Luullakseni juoksen täyden matkan".

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli ulvoi kerrostalojen nurkissa kokoontuessamme lähtölaumaan roudan jyrsimälle murtumaviivalle. Kellot käyntiin ja kimpparavia nollakierrokselle. Itse radasta (ks. Hasse Mara Map) minulla ei tietenkään ollut juurikaan mitään käsitystä, enhän ollut käsittääkseni eläessäni käynyt edes koko Merihaassa! Noustessamme toistamiseen Hakaniemen sillalle, Anne juoksi meitä vastaan. Kurvasin seurasta ilahtuneena kyytiin ja tällä kokoonpanolla jolpottelimmekin niin kauan, että Anne sai vaaditut 9 täyttä kierrosta + nollakierroksen suoritetuiksi. Itse jatkoin siis vielä puuttuvat kaksi täyttä ja lopuksi vielä sen nollakierroksen puolikkaan oikeaoppisesti Merihaan kiertäen. Minä pysäytin kellon (joka ihme kyllä oli tullut reissuun mukaan) aikaan 4.05.15 jääden 1.5 minuuttia Annen ajasta.

Kokemus oli oikein mukava. Sopivan matalan profiilin juttu: ei turhaa hösäämistä kaikenmaailman tankkaus- ja talkitsemisjuttujen kanssa, ei rumia kisapaitoja, ei jonottamista vessaan, ei ruuhkaa juotossa. Huolto pelasi kierrosten välillä hyvin, valittavana oli vettä tai urheilujuomaa sekä rusinoita ja pipareita. Yhden geelinkin olin saanut kaivetuksi kaapista taskuuni ja imaisin sen muodon vuoksi kolmenkympin kohdalla. Ihmiset olivat mukavia ja tuntemattomatkin kannustivat aina vastaan tai ohi juostessaan. Ja mikä parasta, Ryläyksen Ystävät oli paikalla lähes puolen jäsenistön voimin!


Sunnuntaina oli sitten palauttavan parituntisen vuoro, ja painuimme Sarin kanssa Oravankololle Nuuksion Ruuhilammen rannalle.


Virittelimme saunan kiukaan alle tulet, esivalmistelimme ruuan ja lähdimme hölköttelemään kohti Elohovia. Tie oli suurelta osin hyvin sohjoinen, mutta palauttavan lenkin puitteissa oli mahdollisuus myös tiputtaa vauhtia, joten eipä tuo haitannut. Elohovilta juoksimme Markku "The Kärppä" Jakosen ohi kohti Tervalampea ja käännyimme sitten pohjoiseen. Auki oleva tie päättyi äkisti, niinpä jatkoimme enemmän ja vähemmän altapettävää polun pohjaa Klassarinkalliolle ja tuloreittiä takaisin mökille.



Kahden makkarapaketin, kolmen peruna-krakovanmakkara-Koskenlaskija juustonyytin, neljän lanttu-porkkana-Musta-pekka -nyytin ja kuuden persikka-Geisha suklaa-pähkinärouhenyssäkän riittävyys oli hieman arveluttava komppaniamme syömätarpeet huomioiden, mutta saimme kuin saimmekin nälkämme tyydytetyiksi.















Saunassakin tuli käytyä, samoin rannassa. Sulavesi oli sen verran matalaa, että emme alkaneet pohtia kastautumisen mahdollisuutta tai tekniikkaa.



Kiitos mukavasta viikonloppuseurasta arvon naisille, kuten myös kotijoukoille lauantain ja mummille sunnuntain osalta!