lauantai 2. heinäkuuta 2011

Odottavan aika on pitkä

... Ja välittömien väärinkäsitysten välttämiseksi tarkennettakoon, että tässä odotellaan Islantiin lähtöä.

Jukolassa tuli jo hyvinkin konkreettisesti todettua, että Karhunkierroksen juokseminen yhdistettynä "yliaikaiseen" No Limitiin ei ole paras valmistautumiskonsepti kisaan, jossa pitäisi oikeasti jaksaa juosta. Ei irronnut metsässä eikä viitoituksella. Niinpä päätin ottaa rajummat keinot käyttöön ja tein niinkin radikaalin ratkaisun, että pidin viikon mittaisen täydellisen kuntoilutauon alkaen Jukola-sunnuntaina klo 11.35, kun könysin ankkuriosuudelta autolle. Tauko piti sisällään monipuolisia kotitöitä sekä puolen askeltavan luomakunnan nauttimista sisäisesti. Toisin sanoen söin kuin hevonen - ja hevosta. Lisäksi listalle kuului nautaa, sikaa ja kanaa erilaisilla höystöillä. Ja tietysti jälkkäreillä.

Latailu teki oikein hyvää ja juhannuksen jälkeen meno taas maistui Vuokatissa. Elimistö oli ehkä hieman ihmeissään ensimmäisen lenkin suuntauduttua Vuokatin rinteen ylämäkeen, mutta johan tuo tuosta tokeni yllättävänkin  nopeasti.









Juoksujen lisäksi naatiskelin myös elävistä heposista mahtavissa kangasmaastoissa (piti käydä treenailemassa tölttiä Islantia varten)

Ei kelvanneet Inovit jalkineiksi tähän lajiin. Onneksi Kainuun Vaellustalli tarjosi nokialaiset.


sekä yllättävästi rullaluistelusta. Rullaluistelusta! Ja sehän oli oikeasti kivaa. Esikoinen polki pyörällä ja kuopus istui juoksurattaissa huutelemassa "lujaa, lujaa!" Vuokatti-Sotkamo kävelytiet ovat kuin luotuja rullisteluun sekä pintansa että vähäisen risteysmääränsä puolesta, harjoitusseuranakin oli vaatimattomasti Suomen hiihtomaajoukkueporukkaa (no heh, seurana ja seurana...). Kelit soveltuivat ehkä paremmin uusien biksujen testailuun Hiukan hietikoilla kuin liikuntaan, mutta eipä sovi valittaa.

Kulkunen siirtyi Vuokatin maisemiin Tiukusen palattua kotimaisemiin ja kyseli, että paljonko hänen olisi kiristettävä ruuvia. Ei ole tainnut laiha kollipoika ymmärtää, että elokuun kisan juoksuosuudet hoidetaan reppuselkämenetelmällä ja minä huudan vaan, että "lyö lyö, nyt on lyötävä!" Toivottavasti edes lukee tämän, että ei tule yllätyksenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti