Blondipartio suuntasi työviikon päätteeksi issikkatallille. Ilma oli sopivasti pakkasesta rapsakka (ei siis tilsoja kavioihin) ja heposet jälleen söpöjä, karvaisia ja lämpöisiä, etenkin kun ratsastimme taas ilman satulaa, pelkällä huovalla. Itselleni sain Fáfnirin (iso ja musta 9-vuotias ruuna) ja Krisselle valikoitui Mána (kulomusta 15-vuotias tamma). Reissu oli silkkaa hermolepoa sielulle, sen sijaan reidelle ja pakaralle oli käyttöä kannustaessani Fáfniria tölttiin tai laukkaan. Pojulla kun liikkeet ovat yhtä sulavat kuin ensimmäisellä autollani: ohjaustehosteettomalla, isolla pick-upilla. Onneksi sain pidettyä hepon "uralla", jotta emme kaartaneetkaan kesken kaiken unelmien drive-in -kaistalle... Tallille päin meno oli jo lämmennyttä ja päästelimmekin pitkän pätkän reippaalla laukalla. Ihan piti ääneen nauraa, kun oli niin hienoa!
 |
| "Uuuh... porkkana drive-in!" |
 |
| "Pääseekö mun Islanti-villapaitani nyt oikeuksiinsa?" |
Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme umpihankihiihtoa, mutta pehmennyt hangenpinta esti moiset aikeet, ja vaihdoimme jo autolla lumikenkiin. Lompsimme Katajakallion kautta Katajaharjulle ja möngimme jyrkän lohkareikon ylös. Sieltä jatkoimme Kolmperän ja Urjan kautta Karjakaivolle. Keli oli aika raskas, mutta sehän lasketaan vain plussaksi. Sunnuntaina verryttelin koipia pienellä juoksulla ja pyöräilyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti