sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Juhlatunnelmissa

Suomen Suunnistusliiton 75-vuotisjuhlagaala Hotelli Presidentissä 27.11.2010. Kaapista valittiin urheilukerraston ja lenkkivermeitten sijaan jotain muuta.



Mutta olisiko sittenkin pitänyt ottaa jalkaan ne 2,5 numeroa liian isot Asicsit? Au-au-au...

tiistai 2. marraskuuta 2010

Cool cats on the road: Mammuttimarssi 2010, Kytäjä


Vuosi sitten, muutaman viikon ikäinen pieni tyttövauva käsivarsillani vannoin, että ensi vuonna olen marssin viivalla. Ja vaikka kuulemma vannomatta paras, niin näin kävi. Päämääriähän on hyvä olla. Maastoina Kytäjän seutu, josta olin jo nautiskellut tuplana kesäkuussa ─ Venloissa ja Jukolassa.

Varusteet:

Päällä säällisten alusvaatteiden (vesirastin olemassaolo huomioitu) lisäksi Nonamen trikoot, Devoldin villakerraston paita, Niken juoksutakki, puolibuffi kaulassa ja kokonainen päässä. Jalassa Injinjin varvassukat (liner), joiden päällä polveen ulottuvat kompressiosukat, joiden päällä villasukkien varret, joiden päällä Dirty girl gaitersin Cool catit...huh. Lenkkareina täysin uudet eli todellakin täysin lenkittämättömät Asicsit, jotka ostin 2,5 numeroa suurempina kuin normitossut. Aika raju veto. Kädessä hanskat. Selässä Ospray Talon 22, jossa vaihtovaatteita (2x sukat, villakerraston paita, hanskat, punainen Kytäjä Jukolan buffi hirvestäjien varalle, klassinen Reima-paita, Haglöfs Oz 175g kuoritakki ja kuorihousut), Deuterin vajaa pari litrainen vesipussi Dexalia, Leukoplastia, Compeedia, erilaisia nappeja (Ibumax, suola, kofeiini, energia), kynsisakset, kaulaan ripustettava kevyt karttapussi, peukkukompassi, kartat (neljä kappaletta peruskarttoja, pari suunnistuskarttaa) ja rastiohjeet. Lappuna Led Lenser H7, erittäin hyvä ja kevyt, paristokäyttöinen vempain.

Suinulan Teräsmies oli kiinnostunut tietämään, oliko ripsiväri vedenkestävää. Kyllä. Kisatuoksuna jälleen Kenzon Le mondo est beau. Lisäksi pankkikortti, elintestamenttikortti ja kelakortti ─ olisi sitten mistä valita kulloisenkin tarpeen mukaan.

Ravintona muutama energiapatukka (söin yhden), kaksi pähkinäpatukkaa (söin yhden), viisi geeliä (söin neljä), neljä paria ruispaloja meetwurstilla (söin kaikki). Jatkossa otan geelejä ja metukkaleipiä. Viime hetken valmisteluina söin Rytkössä Frutti di mare -pannupitsan ja join tölkin Red Bullia, Frezza moccan ja pullon Mehukattia.

Sitten asiaan:

Karttakuvissa on punaisella piirretty etukäteen suunniteltu reitti, muutoskohdat merkitty oranssilla. Suunnittelin jossain vaiheessa ostavani mp3 -soittimen, mutta en ehtinyt/viitsinyt/normaalisti katso sellaista tarvitsevani, joten kuvitteelliset musiikkivalinnat ovat jutun ohessa.

Lähtö - R1 Kaveton (5,5km): Ei mitään mainittavaa. Paitsi että ennakkosuunnitelmissa oli juosta suoraan ja oikoa Kavetonin länsirataa pikkupolkua suunnistuskartan avulla:

Minuutti ennen starttia aloimme kallistua tiekiertoon oikealta. Todellinen viisauden ylistys oli "oikoa" möykkelikköinen niityn pohja ennen maantielle tuloa... "Mutku noiki menee"...

Musiikkina Dixie Chicks/Ready for Run: " Oh yeah, ready, ready, ready, ready...ready to run, all I'm ready to do is have some fun."

R1 - R2 Läyliäinen E (11,5km): Reitti oli pässinlihaa Kalliomäkeen saakka, mutta talon takaa ei sitten löytynytkään karttaan merkittyä polkua. Näimme tiheässä vitelikössä muitakin lamppuja. Lopulta tuuppasimme kyntöpeltoa pitkin ladolle, josta luonnollisesti lähti parempi latu. Asicsitkin alkoivat näyttää jo metsäuskottavilta: hohtava valkoisuus oli enää vain muisto. Maantieltä ennen Tulimäkeä piti lähteä oikopolku, mutta sellaista ihmettä emme koskaan tavanneet. Sen sijaan tavoitimme kaksi muuta tiimiä, Team Täysii ja Luistelijat, jotka päät yhdessä ihmettelivät polun puuttumista. Me emme uhranneet aikaa pällistelyyn, vaan jatkoimme samaa vauhtia eteenpäin tehdäksemme koukkauksen eteläkautta kohti Linnalaa. Tämä yritys palkittiin ja juoksimme koko sakki yhteistuumin kohti Läykkää. Taivas loisti tähtikirkkaana ja kuun puolikas mollotti hohtavana tummassa sametissa. Älyttömän hienoa.

Musiikkina U2/One Tree Hill:

"The moon is up and over one tree hill,
we see the sun go down in your eyes
you run like a river
on like a sea
you run like a river runs to the sea."

R2 - R3 Läyliäinen P (2,2km): Hölkkäilimme poikain perässä Läyliäisen kylän raittia. Alkoi pakastaa ja kävelytien asvaltti muuttui liukkaahkoksi. Haistelimme paikallisen pizzerian tuoksuja ja jätimme kartanluvun vetureille. Virhe. Eikun kortteli pitkäksi ja u-käännös takaisin.

Musiikkina Bryan Adams/Run to you: "When the feeling's right, I'm gonna run all night..."

R3 - R4 Hirvijärvi (12,3km): Sitten lähdimmekin läpsyttelemään hieman pidemmälle välille. Pohjana asvalttia ja maantietä. Ei mikään herkkupätkä polkujuoksijalle. Otin kofeiinitabun.

Musiikkina Sheryl Crown/ Run baby run: "Run baby, run... Baby loves to run"


R4 - R5 Launonen (11,5 km): Nelosrastilla fiilistä kohotti se, että kaikki kolme tiimiä tekivät eri reitinvalinnan Launosiin: Team Täysii lähti Djurvikin jälkeen jonnekin vasemmalle, me Djurvikista luoteeseen kohti Uusiniemeä ja Luistelijat jonnekin oikealle ennen Djurvikiä. Domina hätkähti pimeässä kiiluvia silmäpareja: lehmiä. Meillä Pahansuonkorven metsäoiko (alemmassa kartassa) sujui mahtavasti, tosin oion jälkeen kierimme ennakkosuunnitelmista poiketen tietä pitkin kohti peltoja, koska arvelimme polkujen olevan mahdollisesti hieman epämääräisiä. Kun lähestyimme Launosten urheilustadionia, kuulimme takaamme puhetta. Siellähän läpsyttelivät Täysiä-pojat! Leimasimme yhtä aikaa ja yritimme olla luomatta mitään kokonaiskuvaa seuraavasta tappovälistä... Oikeaa pohjetta alkoi vähän kivistää.

Musiikkina Nordman/På mossen:

"Mossen ligger mörk och tyst,
mörk och tyst, men den ler
vaktar den som dödens kyss,
dödens kyss, den kräver fler
hjälp mig över du som kan,
du som kan, så tror jag dig
om vi tröttnar på varann,
på varann, så lämna mej

lämna mej men inte nu,
jag har något på känn
låt mig komma hem i tid,
resten tar vi sen"

R5 - R6 Retkioja (17,1 km): Ja sitten vaan kone autopilotille ja maailman tappiin asvalttia pitkin. Kormun jälkeen juttu alkoi hieman himmetä ja fiilis tummua, etenkin kun ilma lämpeni selkeästi ja alkoi lätkiä vettä. Heitin gore-kuoret päälle. Dominalta loppui juoma. Riutan risteyksen kohdalla huomasimme, että Täysii-pojat päästelivät jossain edellä katuvalojen loisteessa. Ihmettelimme ääneen outoa reitinvalintaa, mutta emme alkaneet huudella perään (välimatkaa useita satoja metrejä). Naisseurassa kun voi puuteroidakin vapautuneesti koska haluaa poistumatta kiskoilta, ja koska minä en muista hikoilleeni enää Paalijärven jälkeen, puuteroinkin ehkä 20 kertaa koko loppumarssin aikana... Puolustuksekseni on kyllä sanottava, että olen sairaan nopee siinä touhussa.

Musiikkina Iron Maiden/Loneliness of the Long Distance Runner:

"The tough of the track
With the wind and the rain that's beating down on your back
Your heart's beating loud and goes on
Getting louder and goes on even more
'Til the sound is ringing in your head
With every step you tread
And every breath you take
Determination makes you run never stop
Got to win got to run 'til you drop
Keep the pace, hold the race
Your mind is getting clearer
You're over halfway there
But the miles they never seem to end
As if you're in a dream
Not getting anywhere, it seems so futile

Run on and on
Run on and on
The loneliness of the long distance runner

I've got to keep running the course
I've got to keep running and win at all costs
I've got to keep going be strong
Must be so determined and push myself on"

R6 - R7 Kiiskilampi (4 km):

Matkalla Kiiskilammelle Lupus Extreme tuli vastaan ja kannusti meitä ilmoittamalla, että olemme toisena. "Mulla meni lenkkiin viisi tuntia, että varautukaa siihen!" Kun takana oli jo reilut 60 kilometriä, alkoi huumorimme olemaan hieman kuivakkaa. "Jaa, no entäs jos ei varauduta? Mitäs meille sitten tapahtuu?" Ehe-ehe.

Vesikidustusrasti oli minulle jo etukäteen mietittynä suuremman luokan rajapyykki, josta eteenpäin matka olisi enimmäkseen kivoja polkuja ja vaihtelevaa ympäristöä. Puuduttava kovalla köpöttely olisi siis suurin piirtein tehtynä. Laavun tulet loimusivat kutsuvina ja salamavalot räiskyivät. Domina sai itsensä ensinnä kidutuskuntoon, minä askartelin tovin gaitereiden ja sukkaviritysten kanssa. Kun sain itseni alusvaatteisilleni, oli Stopparikin jo miltei saanut ämpärinsä täytettyä. Joten eikun pötkölleen laiturille ja nautiskelemaan!

Kenzon "maailman kauneus" hävisi (yltäni) sen siliän tien. Ylhäältä alas tapahtuva veden kaato oli miltei siedettävää, mutta kun nykyinen pehtoori pääsi näyttämään kieroutuneen puolensa ja jatkoi samalla ämpärillisellä takaisin kohti ylävartaloa, alkoi tunne olla jo hieman kiduttunut. Tosin ehdin siinä mielessäni vertailemaan vesikidutusta uintiin ja totesin, että kyllähän se uinti olisi ollut paljon kovempi juttu.

Laavulla vaihdoin alusvaatteet ja uuden villakerraston paidan ja buffin, sekä vedin villasäärystimet käsivarsiini. Jalkojen teipit (samoin kuin sukatkin) olivat sen verran hyvässä kuosissa, että annoin niiden olla ennallaan. Makkara kouraan ja kohti uusia seikkailuja!

Musiikkina Billy Idol/ Rebel yell: "In the midnight hour she cried more, more, more... With a rebel yell she cried, more, more, more!" Eli hyvä yritys, oi rakkaat seuratoverini!

R7 - R8 Iso-Kypärä (2,2 km): Luistelijat olivat saaneet meidät laavulla kiinni ja lähdimmekin yhtä aikaa kohti seuraavaa rastia. Leivoimme hitusen yhtä risteystä ja etsiskelimme rastiohjeita, ja niinpä miehet saivat meihin riittävästi kaulaa kadotakseen seuraavalla rastivälillä näkymättömiin.

Musiikkina Kate Bush/Running Up That Hill:

"And if I only could,
I'd make a deal with God,
And I'd get him to swap our places,
Be running up that road,
Be running up that hill,
With no problems..."

R8 - R9 Iso-Karhu (2 km + pummi): Kartalta katsoen helppo nakki. Ohjeet (=heijastimet johdattavat polulta rastille) lukien olisi ollut helppo nakki. Karttaa ja ohjeita lukematta ei niinkään helppo nakki eli tässä tuli koko reissun ainoa kunnon pummi. Pyörimme Iso-Karhun nuotiopaikoilla ja kallioilla noin 25 minuuttia, kunnes ryhdistäydyimme ja menimme rastille. Veekäyrä aavistuksen yläviistossa...

Musiikkina Chris Isaak/We lost our way: "Nobody warns ya, oh we lost our way (...)We searched for something, we could not find."

R9 - R10 Ali-Mattila (3,1 km): Etukäteispiirroksesta poiketen käännyimme polkujen risteyksestä pohjoiseen ja menimme soista solaa pitkin tielle.

R10 - R11 Vaiveron Myllytilan silta (2,2 km): Aamuaurinko alkoi luoda kultiaan jossain pilviverhon takana. Lampun sammuttaminen tuntui kuitenkin hyvältä, samoin kuin gore-housuista luopuminen. Fiilis alkoi siis taas olla kohillaan!

R11 - R12 Alarinne (0,5 km): Ingenting specielt.

R12 - R13 Sveitsin huippu (0,3 km): Mä silmät luon ylös taivaaseen... Mäennyppylä oli lyhyt, mutta ytimekäs. Akillesjänteet tuli hyvin venyteltyä tiukimmassa kohdassa, koska oikea pohje ei sallinut päkiällä ponnistamista.

R13 - R14 Vaivero (0,7 km): Alarinne oli yllättävän helppo.

R14 - R15 Sveitsin Puistotie (1,4 km): Matkalla Domina istahti lähteen reunalle teippaamaan nahattomia pikkuvarpaitaan. Ei kuulemma ollut välttämättä viisas veto.

R15 - R16 Hyyppärä (1,6 km): Hyvä fiilis.

R16 - R17 Usminjärvi (3,2 km): Matka alkoi olla miltei lopuillaan tai siltä tässä kohtaa ainakin alkoi tuntua, koska edessä odotti taas eräällä tapaa armahtava Kytäjän maasto. Moikkailtiin heppoja ja pääsin melkein rapsuttamaan irtokoiraa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että olin kuin olinkin saanut piirrettyä edes yhden (eli tämän) rastin päin peppua. Tulimme tietä talolle, jossa rastina olleen pukukopin piti olla. Huomasimme kuitenkin varsin nopeasti, että talo on yksityiskäytössä ja että rastikohde oli rantaviivaa vasemmalle. Hiivimme vaivihkaa tontinreunaa pitkin korkealle raja-aidalle, joka luonnollisesti päättyi sojottavine rauta- ja piikkilankoineen veteen. Gore-takkia varoessa sai siis kasteltua viimein lenkkarit. Johan se oli aikakin!

R17 - R18 Piilolammi E (2 km): Oikaisimme rantaa pitkin mökkialueen kylkeen ja siirryimme polulle. Sitä pitkin ei ollut ongelmia kipittää rastille. Alamäki lammelle tuntui aika jyrkältä.

Musiikkina Gary Moore/ Over the Hills and Far Away

R18 - R19 Kolmiperslammi (4 km): Tien lampsimista. Huomasimme olevamme edelleen siinä vireessä, että jaksoimme ihastella hienoja kalliomäkiä ja taiteellisesti kellahtaneita keloja.

R19 - R20 Suolijärvi (2,5 km): Tietä pitkin kumpareen kohdalle ja siitä metsään. "Rasti niemen juuressa olevan laiturin kupeessa". Niemen juuressa? Arvatenkin alhaalla, koska kyse on laiturista, mutta millähän kohtaa rataviivaa ajatellen rasti voisi olla? Luonnollisesti tulimme ensin vasemmalle, josta ei päässyt laiturille. Jouduimme siis jynkimään rinteen taas ylös ja laskemaan alas. Tein huomioita lampaankäävistä, Domina totesi, että ne voivat olla myös typäskääpiä. Laiturin vieressä olevalla nuotiopaikalla oli kaksi pappaa oranssit hirvestäjänlakit päässään. Tervehdin kohteliaasti ja aloin juuri selittää, miksi olemme liikenteessä, kun toinen sedistä alkoi jo suoltaa juttua: " No huomenta! Kuulkaa se pieni mänty on tuossa ihan laiturin vieressä. Juu-u, siellä. Meillä ei ole nyt tarjota teille mitään, kun me annettiin leipä yhdelle tytölle, joka oli tässä ennen teitä. Haluatteko tulla istumaan tähän nuotiolle? Jaa ette. Kannattaa sitten mennä sitä oikean puoleista polkua ylös, vasen reitti on pidempi. Hyvää matkaa, aikamoinen reissu teillä!"

R20 - R21 Kiiskilampi (3,5 km): Sitten laavulle hakemaan vaatemyttyäni. Kun oikein runttasi, niin sen sai vielä mahtumaan reppuun. Otin taas makkaran evääksi. Olipa hyvvee. Aikaa tähän R7 - R21 -kierrokseen kului kuusi tuntia.

R21 - R22 Hapulahti - maali (13,5 km): Saimme seuraksi maratonilla olleen naisen, jonka joukkuetoverit olivat jättäneet leikin kesken, ja yhdessä sitten jatkoimme matkaa maaliin saakka. Emme kylläkään Dominan kanssa kyenneet enää kovinkaan suuriin sosiaalisiin suorituksiin, päässä takoi enimmäkseen ajatuksia irtoavista varpaankynsistä ja kipeistä lihaksista. Domina yltyi kuitenkin vielä näytökseen, jossa ylävartalo juoksi ja alavartalo käveli. Metkan näköistä. Oikea pohkeeni ja polvitaipeeni oli äitynyt sellaiseksi, että jalan suoristaminen oli mahdotonta. Ibumaxit loppu.

Musiikkina John Mellencamp/I'm not Running Anymore:

"So I push the hair back out of my face
That's O.K., I knew this would happen
But I was hopin' not today
Hey Baby, I'm not running anymore
But I'm on my way"

Matkalla Hapulahteen teimme nopean oion Vatsianjärven eteläpuolelta. Toinen oiko tehtiin Mustalahdesta lounaaseen. Siinä suunnatonta vauhdin hurmaa rajoitti metsäpätkän heinikko ja rankojen aitominen. Olosuhteisiin ja karttaan nähden oikaisu meni kuitenkin aika puikkoihin. Oheisessa karttapiirroksessa tuota oikoa ei ole näkyvissä. Heh. Tunteella ja tuurilla - vai miten se nyt menee?

Puuduttavan loppupätkän päätteeksi Cool Catit pysähtyivät Rytköön ajassa 18 tuntia.



Domina harmitteli, että oli jossain vaiheessa maininnut ääneen olevamme maalissa klo 15. Olisi pitänyt sanoa esimerkiksi klo 13, niin olisi välttynyt parin viimeisen tunnin tuskilta.

Musiikkina Nordman/ Ännu glöder solen:

"Och blir du rädd -så blunda hårt
jag bär dig om du vill
för ditt är ditt, men vårt
är vårt
och tiden den står still
(...)
För ännu glöder solen
och ännu finns det liv
det blåser upp till storm inatt
-så göm dig nära mig
Och jag ska hålla i dig
-men bara om du vill
jag tar dig genom vindarna
så länge jag finns till"

Lopuksi:

Tämän retkikartta.fi -mittauksen jälkeen matkaa kertyi 103,3 (ilman pummia), totuus lienee jossain 105 km:n huitteilla, koska en ruudulta mitatessani jaksanut napsutella joka polun mutkaa. Varusteet toimivat hyvin, jolleivat peräti erinomaisesti. Ruokapuolen suhteen keskityn jatkossa ns. normaalieväisiin ja jätän patukat kauppaan. Vauhtini osui miltei täydellisesti yksiin Dominan kanssa, muutenkin tyyli toimia oli samanlainen, joten suuret kiitokset seurasta! Eikös vaan ollutkin hyvä idea osallistua? Suuret kiitokset seurani jäsenille koitoksen järjestämisestä ja kovasta kannustuksesta. Kiitokset myös Teppo Tulpun kuvista!

Kisaan valmistautuminen meni niin hyvin kuin kahden alle kouluikäisen lapsen äidiltä voi mennä, järkyttävä flunssakausikin saatiin juuri sopivasti alta pois. Kun oli viikon verran tuutinut yksivuotiasta rohistelijaa sylissään yökaudet, osasi taas arvostaa normaaleja yöunia, joista sai nauttia vajaan viikon ennen marssia. Pitkiä (>2h) lenkkejä en tehnyt edeltäneen kuukauden aikana kuin kolme, joista yksi oli Kolin maastomaraton. Tästä on siis hyvä ja helppo jatkaa. Ens kauel on kaikenlaisia suunnitelmia, mutta saapa nähdä, malttaako Mammuttimarssia jättää pois kalenterista. Nähkääs:

"Ihminen voi tulla riippuvaiseksi myös jonkin toiminnan harjoittamisesta. Riippuvuus ilmenee usein tiettyjen tunnetilojen toistumisena ja tiettyjen toimintojen pakonomaisena toistamisena. Riippuvuus voi olla haitallista tai haitatonta, henkistä tai ruumiillista (...) Nk. rundi on kaikille riippuvuuksille tyypillistä. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.” (Wikipedia)

Yhteenvetona: Rush/Marathon:

It's not how fast you can go
The force goes into the flow
If you pick up the beat
You can forget about the heat
More than just survival
More than just a flash
More than just a dotted line
More than just a dash

It's a test of ultimate will
The heartbreak climb uphill
Got to pick up the pace
If you want to stay in the race
More than blind ambition
More than simple greed
More than a finish line
Must feed this burning need
In the long run...

Chorus
From first to last
The peak is never passed
Something always fires the light that gets in your eyes
One moment's high, and glory rolls on by
Like a streak of lightning
That flashes and fades in the summer sky

Your meters may overload
You can rest at the side of the road
You can miss a stride
But nobody gets a free ride

More than high performance
More than just a spark
More than just the bottom line
Or a lucky shot in the dark
In the long run...

Chorus

You can do a lot in a lifetime
If you don't burn out too fast
You can make the most of the distance
First you need endurance
First you've got to last...

Chorus