Omituinen otsikko? No, totta se on.
Ensin hauska viikonloppu: 2,5 tuntia hiihtoa Krissen kanssa lauantaina ja sunnuntaina samalla kokoonpanolla myymässä rojua kirppiksellä.
Nisse muuten lähti kirppikseltä uuteen kotiin. Olo oli kuin petturilla, kun aamusella talutin pojun vajasta auton perään viimeistä kertaa... Vähän niinkuin hyvin palvellut hepo teurasautoon. Olisiko Nissekin ansainnut kunnialliset eläkepäivät kirmailemalla vapaana kevätnurmella? Mehukattien Liisakaan ei ollut korviaan uskoa, kun kerroin Nissen lähteneen ja Krisse oli meinannut kirppiksellä juosta sitä taluttavan miehen perään tyyliin: "Ottakaa varas kiinni!" Nisse jätti siis mateennahkaksi kuluneen nokialaisen jäljen moneenkin sydämeen.
Illalla tuulettelin tunteita luistimilla Karhusuon idyllisellä kentällä.
Mikä sitten teki maanantaista hauskan? Ensinnäkin tuplatunti luistelua työn puolesta ja sieltä valmiiseen ruokapöytään. Tämän jälkeen "herkuttelin" tarkistamalla biologian kokeiden vastauksia (aiheena ihmisen keho ja terveys, kais muistatte?), voi niitä kuplivia naurunpyrskähdyksiä! Töiden jälkeen 1,5 tunnin hiihto Nuuksiossa, jossa ladut oli ajettu priimakuntoon iltapäivällä. Lupaava alku viikolle!
EDIT: Nuuksion ladulla vastaan hiihteli mies, ja katselin jo kaukaa, että mikä ihmeen lampaantalja oli käärittynä miehen selkäreppuun. Mutta ei ollut talja, vaan ihka oikea, valkea puudeli! Pää vain pisti ulos repun läpän alta. Kaikenlaista...
Alppiosasto ottaa Nisselle kaksi: yksi lähdön suruun ja toinen iloon. ;)
VastaaPoistaH
Haha! Epäilemättä iloon enemmän:)
VastaaPoista